JÄSENKIRJE 1/2010 osa 1

Arvoisa TeKiläinen

Pitkän ja lumisen talven jälkeen olemme päässeet kevää­seen, emme vielä kovin lämpimään sellaiseen, mutta kuitenkin. Valoisaa joka tapauksessa jo on ja aina vain valoisammaksi käy.

TeKin talvi on sujunut suunnitelmien mukaan. Allekirjoit­tanut on pikku hiljaa opetellut uusia tehtäviään ja etsinyt itseään ammatti­yhdistyksen puheenjohtajana. Hallitus on käynyt an­siokasta kes­kustelua ja muun muassa lausunut kirkkohallituk­sen pyynnöstä TeKin näkemyksen diakonaattiuudistuksesta.

Talven kohokohta oli TeKin jäsenille avoin kylpyläsemi­naari Tampe­reella 8. helmikuuta. Paikalla ollutta jäsenis­töä keskustelut­tivat eri­tyisesti työhyvinvointiin ja onnelli­suuteen liittyvät kysy­mykset.

Tilastojen ja tutkimusten mukaan suomalaiset ovat vau­raampia kuin koskaan mutta voivat aina vain huonommin. Suomen bruttokan­santuote on viime laman jälkeen puo­litoistakertaistu­nut. Suoma­laisten hyvinvointi sen si­jaan on samassa ajassa puoliintunut. Uupumuksesta ja masennuksesta on tullut kansantauteja, mieliala­lääkkeitä popsitaan kuin kurkkupastilleja ja yhä useampi hyppää vapaaehtoisesti pois oravanpyörästä.

Kehitys tuntuu luonnolliselta, kun sitä pysähtyy ajattele­maan. Kun hyvinvointiyhteiskuntaa sotien jälkeen ryh­dyttiin raken­tamaan, lähdettiin varsinkin materiaalisessa ja taloudellisessa mielessä lähes tyhjästä. Siksi hyvin­voinnin kasvattamiseen riitti vuosikymmenten ajan pelkkä taloudellisen hyvän lisää­minen.

Mutta materiaalisen hyvinvoinnin kasvattamisessa raja tulee jossain vaiheessa väkisinkin vastaan. Käy kuin näl­käiselle ruokapöydässä: Kun tyhjään vatsaan laittaa ruo­kaa, olo para­nee joka haarukallisella. Mutta ennemmin tai myöhemmin vatsa tulee täyteen. Mikäli kylläiseksi tullut entinen nälkäinen ei mahalaukun täyttyessä ymmärrä lopettaa syömistä, olo käy­kin kaiken aikaa vain huonom­maksi.

Kaikesta päättäen suomalaisten yhteinen vatsa tuli täy­teen vuonna 1989. Tuosta vuodesta lähtien tuotannon kasvu ei enää ole saanut aikaan hyvinvoinnin kasvua, vaan päinvastoin: enti­sestä hyvin­vointiyhteiskunnasta on tullut vaurauttaan ähkyvä pahoinvointi-Suomi.

Tampereen seminaarissa heräsi ajatus uudenlaisen hy­vinvoin­nin rakentamisen ottamisesta TeKin ja koko SVTL:n agen­dalle. Jos raha ei kerran tee meitä onnelli­siksi eikä vauraus tuota hyvinvointia, miksi me yhä edel­leen haluamme ennen kaikkea rahaa? Eikö olisi viisaam­paa ryhtyä tavoittelemaan sitä, mistä on todellista puu­tetta? Miksi emme seuraavissa tuloneuvotteluissa aset­taisi palkankorotus­ten suhteen tavoit­teeksi pyöreätä nol­lalinjaa ja vaatisi sen sijaan todel­lista ja toimivaa hyvinvointipakettia? Näin voisimme paitsi saavuttaa jotakin kestävää itsellemme myös näyttää esimerkkiä muulle yhteis­kunnalle.

Syyskuinen vuosikokous Tampereella sorvaa näiden aja­tusten ja kysymysten pohjalta TeKin esityksen SVTL:n uudeksi tulopoliitti­seksi linjaukseksi. Kutsu vuosikokouk­seen on tässä kirjeessä, keskusteluun voi ottaa osaa jo kesän kuluessa lait­tamalla sähkö­postia osoitteeseen antti.kylliainen@evl.fi. Tule mukaan sanomaan sanasi!

Parhain terveisin

Antti Kylliäinen
puheenjohtaja